lauantai 30. syyskuuta 2017

Kesän 2017 petolintukatsaus







Yleistä

Talvi oli melko lauha. Marraskuussa pientä pakkasta. Myös joulukuussa lämpötilat nollan molemmin puolin. Ei juurikaan lunta. Jouluna satoi vettä. Lämmintä +5 parhaimmillaan.

Tammikuussa muutamia pakkaspäiviä. Parhaimmillaan -20. Lunta parhaimmillaan 9 cm. Suli kuitenkin pois kuun lopulla.

Helmikuussa aluksi yöpakkasia, -18 muutamana yönä. Muuten lauhaa. Lunta parhaimmillaan 14cm. Suli pois kuun loppuun mennessä

Maaliskuu enimmäkseen plussalla. Parhaimmillaan +10. Lunta ei ollut.

Huhtikuussa kevät ei paljoa edennyt. Päivällä muutama aste lämmintä. 10 asteen yöpakkasia. Pääsiäinen 16.4 jäätävä. Vappuaattona +2, maassa muutama sentti uutta lunta.

Toukokuu kylmin vuosikymmeniin. Alkuviikoilla maa monena aamuna valkoinen. 19.5 Lammilla kuitenkin +27. Koivu hiirenkorvalla.

Kesä-heinäkuussakaan ei montaa hellepäivää. Kuitenkin melko sateetonta.

Päiväpetolintujen pesintätiedot


Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:
1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana
2. On pesä puussa
3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa noin kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna.

Ravintotilanteesta

 

Pesäpaikoilla silmäiltyjen saalisjätteiden valossa närhi tuntui selvästi vieneen ensimmäisen sijan. Myös oravia oli ruokalistalla edellisvuotista enemmän. Pyiden ja muiden kanalintujen jätteitä näkyi yllättävän vähän.

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 11 kukkoa. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät eräällä soidinalueella Honkajoella 2000-2017
Metson runsausindeksi on näyttänyt viime vuosina laskevaa suuntausta. Teeren kannat näyttäisivät sahaavan viime vuosien keskiarvossa. Metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä kohtuullisesti. Parkanossa jäniskannat olivat laskentojen valossa kolminkertaiset muuhun maakuntaan verrattuna. Oravia näkyi vähänlaisesti. Haukkojen ruokalistalla kuitenkin jonkin verran.  Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

Kaavio 1.2 Metson, teeren ja jäniksen runsausindeksit 2010–2017

Oravia oli tänä vuonna yleisesti kanahaukan ruokalistalla

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi saatiin 2.32/km2. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.
  Indeksin valossa pyyn kevätkanta näytti selvästi laskeneen viimevuotiselta tasolta. Kesällä poikueita näkyi suhteellisesti viimevuotista vähemmän. Tosin poikueet olivat melko suuria. RKTL raportoi samansuuntaisesti. Pyykannat olivat jatkaneet laskuaan. Heidän Satakunnan 5.7 – linnun yksilömäärä/km2, sisältäen poikasia, osoittaa alle meikäläisen laskeman parimäärän. 

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2017. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.
     
 Kaavio 1.3 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2008–2017

Jyrsijät. Metsämyyrillä oli viime vuonna pieni huippu, joka suli pois tänä vuonna. Peltomyyrä ei metsissä tavattu. Myöskään metsähiiriä ei näkynyt.

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 30 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.

Ampiaisia näkyi heikommin kuin vuosiin. Naaraita näkyi keväällä vähänlaisesti. Kesän kuluessa tavattiin kolmea lajia: yleinen ampiainen, puna-ampiainen ja pensasampiainen.

Loppukesän syötti- ja valorysäpyynneissä saaliiksi tuli vain yksittäisiä ampiaisia.

Valorysään lensi kesällä kehnosti saalista

Kanahaukka


Kanahaukan lentopoikanen puolustusasemissa
Keski-Euroopassa kanahaukat pesivät pyökkimetsissä. Pohjois-Norjassa tunturikoivikoissa. Metsästyshaukat pesivät vankeudessa vanhassa kaljakorissa. Miksi ihmeessä kanahaukka Suomessa yrittää edelleen pesiä vanhoissa kuusimetsissä, vaikkei niitä enää ole?
                                                     
Pesä tyypillisessä vanhassa kanahaukkametsässä

No, varmaan siksi, että¬ kanahaukat saapuivat tänne n. 5000 vuotta sitten, jolloin maat olivat paljastuneet jäiden ja vesien alta ja – lyhyen pioneerivaiheen jälkeen – kuusettuneet. Kanahaukka on sopeutunut metsästämään peitteisessä maastossa. Harmaiden runkojen sulkemassa metsässä se pujottelee kuin sukkula aiheuttaen perustelua kuolemanpelkoa pyissä ja muissa metsän pikkueläimissä. Siellä missä metsästää, pitää myös pesiä, haukka varmaan ajattelisi, mikäli pystyisi yhtä briljanttiin analyysin kuin tämän tekstin kirjoittaja.

Vanhat ikikuusikot on pääosin hakattu. Viimeisiä juuri puidaan. Muutamia säästömetsiä löytyy sieltä täältä. Niiden perään on turha haikailla sen enempää kanahaukan kuin petolintumiestenkään.

Tänä vuonna 19 kuusessa olleesta pesästä 6 oli latvanvaihtohaarukassa, 5 tuulenpesäoksalla, 8:aan ei ollut erikseen merkitty oksapoikkeamaa. Kanahaukka siis selvästi etsii pesälleen tukevaa alustaa mistä tahansa pesämetsän pisteestä, riippumatta siitä mitä kirjallisuus, pesäpaikka-analyysit ja väitöskirjat asiasta esittävät.

Siispä ei muuta kuin rakentamaan pesäalustoja varttuneisiin kasvatusmetsiin. Tuskallistahan se on kaikille osapuolille. Varsinkin kanahaukalle, jolla on niskassaan vuosituhansien syvälle juurtuneet käyttäytymismallit. Mutta 60-vuotias, toiseen kertaan harvennettu metsä. Siellä on ainakin 20 vuotta aikaa pesiä ennen päätehakkuuta ja tilaa lentää peremmille metsästysmaille. Tietysti on myös monta reviiriä, joilta viimeinenkin puu on hakattu. Ne menevät ikävä kyllä sammuneeseen tilaan, mutta aivan varmasti taas 100 vuoden päästä sieltä voi kuulla kanahaukkapoikueen pirteän kiljunnan. Onko silloin enää metsäteollisuutta, sitä voi vain arvailla.
                                                  
Näkymää pesäalustalta
             
On väärin sanoa, että kirveen koskemattomat suojelumetsät tarjoaisivat parempia pesäpaikkoja. Suojelumetsät ovat keskimäärin ylitiheitä, alijäreitä, heikko-oksaisia. Jos kanahaukka sieltä pesäpaikan löytää, se on poikkeuksetta kuusen oksa-anomaliassa tai riukumaisen männyn ylätuherossa.

Talven keskilämpötila -2.0 astetta oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Se antoi odottaa kohtuullista kanahaukka vuotta. Ja ”kohtuullinen” siitä tulikin. Tosin naapurikuntiin laajennettu haku tänä vuonna hieman vääristi indeksejä.
                                
Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Jokainen piste edustaa yhtä vuotta. Vuoden 2017 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

  Kaavio 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta
Tänä vuonna kanahaukan pesintä vaikutti melko ponnekkaalta. Siitä innostuneena suoritin ns. laajennetun haun. Ydinalueeni lisäksi suoritin etsintöjä ympäristökunnissa Satakunnassa ja hieman Varsinaissuomen ja Pirkanmaan puolellakin. Haku uusilta alueilta hieman vinouttaa indeksejä, koska asuttuja reviireitä on aina helpompi löytää.

Lähdin etsintäreissulle aamulla yleensä klo 3-4-maissa. Sitten patikoin syömättä ja juomatta iltapäivään, jonka jälkeen palauduin kotiin elpymään. Illalla mahdollisesti joku lyhempi lenkki. Kelit suosivat etsijää. Ei ollut liian kovaa hellettä eikä kovia sateita. Hyttysetkin melko vähissä. Kesä sujui näissä merkeissä ihan mukavasti. Toimintaa rajoitti vain perhe ja työ ja suomalaisten aivan liian lyhyet kesälomat.

Perinteisesti olen laskenut kanahaukan pesän etsimiseen uudelta alueelta kuluvan keskimäärin noin 8 tuntia. Yksi kolmen pesän aamu tuli. Muutama kahden pesän aamu. Yleensä tietysti yhden pesän päiviä, mutta kyllä mukaan mahtui myös tyhjiä reissuja, joskus tuskallisen monta peräkkäin.

Pesien etsinnässä tärkeintä on löytää heti oikea metsä ja sitten kaivaa sieltä se pesä, ja jos näyttää huonolta, tehdä nopeasti päätös vaihtaa maisemaa eikä jäädä tunneiksi pyörimään samaan kuvioon.

Heinäkuun alussa tarkistin n. 100 esivalmisteltua pistettä tutkimattomalta n. 1000 km2 alueelta. Aika tähän käytin 1.5 päivää ja yhden yön. Retken saldo oli 3 kanahaukan pesää ja yksi mehiläishaukka. Ei silloin tuntunut huipputulokselta, koska alueella arvattavasti oli yli 10 aktiivista reviiriä, mutta tällaista se on. Parempi tietysti kuin pyöreä nolla.

Paljon löytyi myös tuoreita hakkuuaukkoja, joiden kohdalla syntyi vahva tunne, että tässä se on pesinyt vielä viime vuonna. Tiepuomeja löytyi myös paljon.

Mutta kyllä vielä löytyi myös mykistävän komeita vanhoja kuusikoita, joihin isot koivut ja haavat antoivat valoa ja vaihtelua. Niihin astuu kuin temppeliin tietäen että tänään kannatti nousta ja lähteä, kävellä ja sateessa kastua, vaikkei mitään löytyisikään.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä.
                                               
Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994–2017
          
Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 130. Asutuiksi todettiin 83 kpl. Näistä munittuja oli 76 pesää.
                                                                     

         Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 54 kpl, joista 44 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 171.

Pariviikkoisia kanahaukan poikasia
                               

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 19 pesää oli männyssä, 10 koivussa, 8 haavassa, 1 tervalepässä ja 316 kuusessa. Kanahaukoista 43 % pesi tänä vuonna pesäalustoilla. Pesäalustoilla pesivien osuuden pieneneminen johtui laajennetusta hausta uusilta alueilta.
                                                   
Hieman liian aikaisin pesästä lähtenyt kanahaukan poika autettu korkeammalle

Kaaviossa 3 on esitetty kolmen kunnan aktiivisten reviirien vuosittaista muutosta

        
Kaavio 3.  Kanahaukan aktiivisten reviirien vuosittainen vaihtelu kolmen kunnan alueella
Pomarkun ja Noormarkun pesintä oli edelleen heikkoa. Siikaisissa puolestaan asuttuja pesiä on viime vuosina löytynyt hyvin.

Kaaviossa 4 on esitetty eri kunta-alueiden pesintäaktiivisuuseroja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.
        
Kaavio 4. Pesintäaktiivisuuden erot kunnissa vuosina 2007–2017
Taulukossa 4 esitetty kanahaukan pesimäkannan koko (löydetyt+löytymättömät) eri kunnissa. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.
                                        
Taulukko 4. Kanahaukan pesimäkannan kokonaistiheys kunnittain 2017
Taulukossa 5. on esitetty laskennallinen reviirien kokonaismäärä tutkimusalueen kunnissa. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.
                 
Taulukko 5. Kanahaukkareviirien laskennallinen määrä eri kunnissa
               

Hiirihaukka

Hiirihaukat olivat vähissä.

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 15 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 9 reviiriä.

Pesivät hiirihaukat löytyivät yksittäin seuraavista kunnista:
Siikainen 1, Luvia 1, Pomarkku 1, Jämijärvi 1, Eura 1, Kokemäki 1, Laitila 1, Kullaa 1, Nakkila 1.

Piekana

 

Keväällä näkyi saalista väijyviä nuoria lintuja. Jonkinlaista reviirinmuodostustakin esiintyi. Sulkia löytyi parin pesäalustan läheisyydestä.


Mehiläishaukka

 

Mehiläishaukallekaan kesä ei ollut paras mahdollinen. Ampiaiset olivat vähissä ja pesiviä pareja löytyi vähän. Hanna mehiläishaukka pesi tänä vuonna pesäalustalla, koska sen pesämetsä kaadettiin.

10 pesäpaikkaa tarkistettiin. Vähintään munittuja pesiä löytyi 4 kpl. Noormarkku 1 kpl, Ikaalinen 1 kpl, Kiikoinen 1 kpl ja Uusikaupunki 1 kpl. 

Varpushaukka

 

Ei yhtään pesähavaintoa.

Haarahaukka

 

Yksi soidinteleva pari lähellä meren rantaa. Pesää ei etsitty.

Maakotka

 

Yksi koristeltu alusta. Ei muita havaintoja

Merikotka

 

Pari uutta pesivää mantereelta. Molemmilta poikasia. Toisella kaksi komiaa juvia elokuun lopulla. Juttelivat minulle kuusikossa outoja juttuja. Hetken olin ymmällä ennen kuin näin linnut. Pari muutakin pesäpaikka tarkistin. Toisella edelleen järkyttävän iso pesä puussa. Kiikarilla sitä ihailin kauempaa, mutta merkitsin asumattomaksi.

Pöllöt

 

Yksi lapinpöllö pesäalustalla Kankaanpäässä

Viirupöllö löytyi pesäalustalta Siikaisista ja poikanen Lapista (Rauman).








sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Sulkeutumahorisontti, uusi parametri metsän rakenteen määrittelyyn









Käsitteitä avoin-, puoliavoin-, suljettu- viljellään tieteellisessäkin keskustelussa melko hanakasti, sen tarkemmin määrittelemättä, mitä niillä tarkoitetaan, jolloin vastuu asian ymmärtämisestä siirtyy savolaiseen tapaan kuulijalle.

Em. käsitteitä voidaan käyttää puhuttaessa maisemasta, ympäristöstä, biotoopista tai ekosysteemistä.
Kyse on näkymästä. Katsoessamme järvelle tai niitylle, näkymä on mielestämme avoin. Olemme avoimessa ympäristössä. Metsän sisällä näkymä on suljettu. Puoliavoin ympäristö on epämääräisempi käsite. Ilmaisu – kanahaukka saalistaan puoliavoimessa ympäristössä – ilmeisesti viittaa ympäristöjen mosaiikkiin, jossa järvet, suot ja hakkuuaukot paikoitellen avaavat sulkeutuvaa metsäympäristöä.

Metsä sulkeutuu aina, mikäli se on riittävän laaja. Se tarkoittaa, että katsottaessa horisontaalisesti valittuun suuntaan emme näe järveä, niittyä, hakkuuaukkoa, valoa. Vanhassa loppuvaiheen kuusimetsässä, ns. vanhanajan kanahaukkametsässä, aliskasvillisuus on vähäistä.  Näkökentän sulkevat harmaina seisovat kuusten rungot.

Metsän sulkeutumiseen vaikuttaa kaksi tekijää: runkojen paksuus (rinnankorkeusläpimitta) ja puiden etäisyys (runkoluku hehtaarilla). Mitä ohuempia runkoja tai mitä harvemmassa puut kasvavat, sitä pidemmälle pystymme näkemään.

Otetaan käyttöön käsite sulkeutumahorisontti. Sillä tarkoitan keskimääräistä näköetäisyyttä valitussa metsikössä. Sulkeutumahorisontti voidaan määritellä matemaattisesti.
Merkitään:


Yhdenmuotoisista kolmioista saadaan keskivertopuun peittävyys sulkeutumakehällä:


Jolloin koko sulkeutumapiirin pituus on:


Tästä saadaan edelleen sulkeutuman runkoluku:

Kun Dx korvataan edellä saadulla lausekkeella, runkoluvuksi saadaan:




Sulkeutuman ala A= n-kertaa yhden puun ottama ala eli:

Korvataan n edellä saadulla lausekkeella ja ratkaistaan R pinta-alan lausekkeesta:
 



Näin saatu lauseke kertoo katsojan etäisyyden sulkeutumahorisonttiin metsikössä, jossa Rinnankorkeusläpimitta keskiarvo on dx ja runkoväli keskiarvo Lx. Luku on siis minimi, joka metsikön keskiarvoparametreilla voidaan saavuttaa.

Kanahaukan pesäpaikkatutkimuksessa (Niemi T.,Haukkamettas,2016) pesämetsikön keskipuuväliksi saatiin 4,4 metriä ja rinnankorkeusläpimitan keskiarvoksi 0,298 metriä. Näillä arvoilla sulkeutumahorisontin säde on n. 15,0 metriä.


Siemenpuuasentoiseen metsään jätetään usein 100 runkoa hehtaarille. Sen sulkeutumahorisontiksi yhtä järeillä rungoilla saadaan vastaavasti n. 61,5 metriä. Siemenpuuasento ei suomalaisen mittapuun mukaan monen mielestä edusta metsää vaan aukkoa. Mutta jos kyseessä on kalifornialainen mammuttipetäjämetsikkö, rinnankorkeusläpimitaltaan vaikka vain 5 metriä, päästään samaan 15 metrin sulkeutumahorisonttiin kuin keskiarvo kanahaukkametsässä. Ja se metsä on kaikkien mielestä metsää. Laskennallinen sulkeutumahorisontti ottaa siis huomioon runkoluvun lisäksi metsän järeyden.

Metsän sulkeutuneisuudesta puhutaan usein löysästi, tietämättä itsekään mitä sillä tarkoitetaan. Koska kaikki metsät sulkeutuvat jossakin skaalassa, voi sulkeutumahorisontin määrittäminen olla eräs lisätyökalu metsikön rakennetta ja puuston peittävyyttä arvioitaessa.

Lähteet:

Niemi, T. (22. Kesäkuu 2016). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi : http://haukkamettas.blogspot.fi/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html