torstai 3. joulukuuta 2015

Talven lämpötila ennustaa pesivien kanahaukkojen määrän



Goshawk nestig activity dependence of winter mean temperature and snow depth was tested. Nesting material collected from North Satakunta, Western Finland, in years 1994-2014.Temperature and snow statistics by Ilmatieteen laitos. Statistical testing was performed using regression analysis. Positive dependence was found on winter mean temperature. Result however wasn't statistically significant (t-test=1.72, n=21,df=n-2). Also affect of winter snow depth was tested. Dependence was negative, as expected, but not statistically significant (t-test=1.54, n=21,df=n-2). It is known that the snow depth strongly depends on the temperature. So the biggest explanatory factor is the temperature, which clarifies part of the variation of the goshawk yearly nesting activity. Additional information in diagrams below.

Alla olevassa graafissa (Diagram 1) on esitetty talven keskilämpötilapoikkeamia, alkaen 60-luvulta. Kaaviosta voisi päätellä, että talvet ennen vuotta 1990 ovat olleet keskimäärin kylmempiä kuin vuodet sen jälkeen. Olisiko muistot lapsuuden kylmistä talvista sittenkin todellisia? Olisiko tämä sitä yleistä ilmaston lämpenemistä? Mene tiedä. Joka tapauksessa sen pohdinta ei ollut tämän kirjoituksen päätarkoitus. Tarkoitus oli tarkastella talven lämpötilan ja lumisuuden vaikutusta pesivien kanahaukkojen määrään.

Diagram 1. Deviation of yearly winter mean temperature from period mean. Years 1960-2014. Source: Ilmatieteen laitos.

Pohjois-Satakunnassa pesivien kanahaukkojen pesimisaktiivisuutta verrattiin talven keskilämpötilaan aikavälillä 1994-2014. Aktiivisista reviireistä tehtiin indeksi antamalla vuoden 2001 parimäärälle arvo 100 ja suhteuttamalla parimäärä vuosittain tarkastettujen reviirien määrään. Vertailulämpötilana käytettiin Ilmatieteen laitoksen tilastoa joulu-helmikuun keskilämpötilasta Porissa. Lämpötilasta muodostettiin indeksi jakamalla Agen-indeksin keskihajonta lämpötilan keskihajonnalla ja lisäämällä niiden keskiarvojen erotus. Tulokset on esitetty kaaviossa: Diagram 2.



Diagram 2. Goshawk nesting index and winter mean temperature index. Years 1994-2014.

Kuten kaaviosta 2 nähdään, kanahaukan pesintäaktiivisuuden vaihtelu näytti melko hyvin noudattavan talven keskilämpötilan vaihtelua. Tästä rohkaistuneena kanahaukkaindeksille suoritettiin regressioanalyysi keskilämpötilan suhteen. Regressiokertoimeksi saatiin r =5.26 (n=21). Merkitsevyys testattiin t-testillä käyttäen rehellisyyden nimissä 2-suuntaista taulukkoa (df=n-2). T-testin kertoimeksi saatiin 1.72, joka jää vain vaivoin suuntaa-antavan merkitsevyyden rajan (10%) alapuolelle (>1.73).

Table 1. Goshawk nesting index and winter mean temperature. Years 1994-2014

Tulos oli yllättävän positiivinen, ainakin itselleni. Talven keskilämpötila näyttäisi selittävän osan kanahaukan pesintäaktiivisuuden vaihtelusta, vaikka tilastomatematiikka väittääkin, että n. 10% vastaavasta riippuvuudesta saattaa syntyä sattumalta.

Kanahaukan pesimisindeksin riippuvuus talven keskilämpötilasta on esitetty kaaviossa Diagram 3.
Diagram 3.Regression of Goshawk nesting activity agaist winter mean temperature. Years 1994-2014
Kylmä talvi voi suoraan lisätä haukkojen kuolevuutta, tai ainakin heikentää pesimiskuntoon pääsemistä. Kylmien talvien vaikutus voi linkittyä myös saaliseläinten kautta. Pakkastalvina saaliseläimiä on niukemmin ja saalistettavuus heikompi.

Kanahaukat aloittavat pesinnän huhtikuun loppupuolella. Voisiko huhtikuun lämpötila vaikuttaa aloitettujen pesintöjen määrään. Tämäkin testattiin. Regressiotesti näytti selvää positiivista riippuvuutta. Riippuvuus ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (t-test=1.24<1.73)

No, entäs sitten maaliskuun keskilämpötila? Testattiin ja vaikutus tämän aineiston valossa oli positiivinen, mutta heikompi kuin huhtikuun tai talven keskimäärin (t-test=0.91<1.73).

Vielä tuli mieleen testata talven lumisuutta. Vaikuttaisiko lumen syvyys kanahaukan pesimisaktiivisuuteen ravinnon heikomman saalistettavuuden tai jonkin muun linkin kautta? Ilmatieteen laitokselta löytyi tilastoa tammikuun puolivälistä Seinäjoen mittausasemalta. Se asetettiin systemaattiseksi suureeksi regressiolaskentakoneeseen. Hetken miettimisen jälkeen se sylkäisi reikänauhalle selvän negatiivisen riippuvuuden. Kun lumen syvyys kasvoi, kanahaukan pesimisinto heikkeni. Vaikutus ei taaskaan ollut tilastollisesti merkitsevä (t-test=1.54<1.73).

Diagram 4.Goshawk nesting index and winter snow depth index. Years 1994-2014

Diagram 5.Regression of Goshawk nesting activity agaist winter snow depth. Years 1994-2014

Jo kaupunkilaisjärkikin sanoo, että lumisuus ja lämpötila eivät ole toisistaan riippumattomia tekijöitä. Jos lämpötila on plussalla, tuskin on paljon luntakaan. Tämän tosiseikan todistamiseksi testattiin lopuksi, vaikuttaako talven keskilämpötila Porissa lumen syvyyteen Seinäjoella. Vaikutus oli kiistaton ja enemmän kuin erittäin merkitsevä (t-test=4.24***>3.88[0.1%]). Näin ollen lämpötilaa pitää pitää selittävänä tekijänä ellei muilla tutkimuksilla muuta osoiteta.

Lisäämällä malliin tiettyjä korjaavia tekijöitä, sen avulla voitaisiin ennustaa kanahaukan pesimäkanta jo maaliskuun alussa. Tulevat lämpenevät vuodet tulevat näyttämään, miten hyvin siinä onnistutaan.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Pesäalustat parantavat kanahaukan pesintämenestystä



Omien tutkimusteni mukaan kanahaukan pesintämenestys on parempi pesäalustoilla. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että alustat ovat tukevia. Ne eivät putoile kesken pesintäkauden. Niillä on myös luonnonpesiä parempi lämpötalous.

Pesäalustat myös lisäävät pesivien kanahaukkaparien määrää. Pesämetsän hakkuun jälkeen pari saadaan pesäalustalla jäämään alueelle. Pesäalustalla voidaan aktivoida pitkään asumaton reviiri jälleen asutuksi.
Pesäalusta männyssä

Kanahaukasta on saatu suomalainen väitöskirjakin aikaiseksi. Hyvä niin. Tutkimuksen ainoaksi merkittäväksi tulokseksi näytti kuitenkin jäävän se, että pesäalustoilla kanahaukan pesimistulos on merkitsevästi luonnonpesiä heikompi. Tulosta ei liiemmin analysoitu. Mahdollisesti siitä syystä, että hieman odottamaton tulos toi tekijöiden mielestä tutkimukseen sen kaipaamaa sisältöä, minkä köykäinenkin analyysi olisi saman tien vesittänyt.

Tällainen virhetulkinta saadaan helposti aikaiseksi. Pesyekoossa ei havaittu eroa. Syynä oli kai sitten pesintöjen suurempi tuhoutuminen tai muu hylkääminen pesäalustoilla. Tämä taas todennäköisimmin johtui siitä että tekopesistä suurempi osa oli muualla kuin ydinreviirillä ns. välipesijöitä, suurempi osa oli nuoria tai ensikertaa pesiviä tai ainakin jompikumpi emoista oli uusi.

Omissa tutkimuksissani olen saanut päinvastaisia tuloksia. Eniten vaikuttaa varmasti se, etteivät pesäalustat meillä päin putoile alas kesken pesintäkauden, kuten muutama prosentti luonnonpesistä joka vuosi tekee. Hyvin tehtyjen pesäalustojen parempi lämpötalous varmasti myös vaikuttaa parempaan menestymiseen haudonta-aikana ja pesäpoikasvaiheen alussa.

Vielä julkaisemattomien omien pesäpaikkaselvitysten ensimmäiset analyysit osoittivat vahvaa riippuvuutta hakkuuaukoista. Kanahaukan luonnonpesät näyttivät lähes poikkeuksetta sijaitsevan ison hakkuuaukon välittömässä läheisyydessä. En aio kuitenkaan käyttää tätä tutkimukseni kärkihankkeena. En jätä sitä edes vatulointikoriin. Tämä johtuu omasta, osin oikeaksi todistamattomasta, käsityksestä, että kanahaukan pesäpaikan valintaan ei vaikuta hakkuuaukko, vaan se on tapahtunut sitä ennen tai siitä huolimatta.

Porin Sampolassakin rikollisuus on joskus todettu muita kaupunginosia suuremmaksi. Kellekään ei silti ole tullut mieleen syyttää siitä kerrostalojen rakentajia, vaikka osasyyllisiä grynderit saattavat ollakin. Mahdollisesti ihmistä ei ole tarkoitettu asumaan päällekkäin betonoidussa kerrostalomiljöössä. Tekopesistä huolimatta kanahaukat voivat aivan itsenäisesti päättää, pesivätkö puussa, maassa vai sähkötolpan päässä.

”Hieman haastava”-ilmaisu bisneksessä tarkoittaa: ongelmaa ei voi ratkaista, mutta sitä ei uskalla työpaikan menettämisen pelossa ääneen sanoa.

”Vaatii lisäselvitystä”-ilmaisu tieteellisessä tutkimuksessa tarkoittaa: ongelma on niin ilmiselvä ja triviaali, ettei sitä kehtaa apurahojen menettämisen pelossa ääneen sanoa.

Muut haukat väistävät kanahaukkaa ja kanahaukat väistävät toisiaan. Se, että hiirihaukka pesii erilaisissa metsissä, ei ole ollut petoharrastajille pitkään aikaan salaisuus. Mehiläishaukka on muutenkin outo lintu. Sitä tuntuu hypnoottisesti vetävän puoleensa lehvin koristeltu pesä, jossa pieniä untuvikkoja. Jos se sattuu olemaan kanahaukan, käy usein huonosti. Samaa pesää voi tänä vuonna käyttää kanahaukka, ensi vuonna hiirihaukka, seuraavana vuonna taas vuoro vaihtuu.
Tyypillistä vanhaa kanahaukkametsää löytyy vielä jostain

Kanahaukan suosimat vanhat metsät ovat aina välittömän hakkuu-uhan alla. Metsien hakkuissa ei sinänsä ole mitään laitonta. Metsät ovat omistajalle varallisuutta. Hakkuissa varallisuus muuttaa muotoa. Lahonvaivaamat kuuset vaihdetaan mersuun, traktoriin tai omakotitaloon. Jos metsänomistajaa yhtäkkiä, Naturaan tai johonkin muuhun ulkoiseen syyhyn vedoten, kielletään myymästä säästömetsää, on se sama kuin jos minulle sanotaan, etten voi enää nostaa tililtäni rahaa. En tänä vuonna. Enkä ensi vuonna. Enkä koskaan enää. Mutta olen kyllä aina tervetullut niitä pankkiin katsomaan.

Tekopesien rakentelu vaatii luvan, joskin ei siitä ketään ole koskaan rangaistu eikä luonnonsuojelulaki sitä suoraan kiellä. Meilläpäin pesäalustoja ei kiinnitetä mitenkään runkopuuhun, ainoastaan oksiin. Tolppakengät, jos niitä käytetään, saattavat vioittaa puuta, varsinkin jos kiivetään pahimpaan hyönteisaikaan heinäkuussa, kuten rengastajat usein tekee muutenkin, mutta niillä on kait Rengastustoimiston lupa kiivetä kaikkiin puihin ilman muuta ja tehdä tutkimuksen nimissä kaikenlaista muutakin. 

Kyllä aina jokin syy löytyy, jos tapella halutaan. Nimike kai olisi toisen omaisuuden turmeleminen, mikäli puusta on katkottu oksia tai siitä löytyy tolppakengän jälkiä. Koska alustat yleensä on alle motin puissa, joiden kantohinta lienee max 50€:n luokkaa, ei riita-asia voine koskea suurempaa summaa, ellei voida osoittaa, että oksien katkomisen ja puuhun kiipeämisen takia koko metsäluonto on vaarassa tuhoutua. Näitä miettien kävelin n. 30 hehtaarin uudelle aukolle, josta seudun viimeinen vanha kanahaukkametsä oli juuri korjattu pois. Jäljellä oksat kauniissa kasoissa. Joka toinen reunapuu kolottu metsäkoneilla. Varmaa on että reunametsästä vielä muutama hehtaari kaatuu rasiin ensi kevään myrkyissä. Ensi kesänä seutu on mustanaan kaarnakuoriaisia, jotka syövät naapurinkin kuuset.  Silti, kun menen metsään, minulla on aina se viisikymppiä mukanani – varmuuden vuoksi.

Tässä ei pesi kanahaukka enää, ei ainakaan 100 vuoteen
Pesimismenestystä tekopesällä pitäisi verrata samalla pesäreviirillä, samana vuonna luonnonpesällä pesivän haukan pesimismenestykseen.

Tehdäänpä jälleen yksi nollatutkimus. Selvitetään aluksi pesimismenestys tekopesällä. Otetaan lähtökohdaksi väitöstutkimuksessa väitetty taso. Eli se on huono. Verrataan sitä samoilla reviireillä, samana vuonna luonnonpesissä pesineisiin haukkoihin. Se on nolla. Nyt joudutaan matemaattiseen umpikujaan. Pitäisi jakaa nollalla. Mutta eipä huolta! Tehdään raja-arvotarkastelu. Kun huono pesimismenestys jaetaan luvulla, joka lähenee nollaa, todetaan pesimismenestyksen lähenevän ääretöntä. Näin tekopesien vertailu luonnonpesiin paljastaakin tekopesät äärettömän paljon luonnonpesiä paremmaksi!

Kiinnostava kysymys ei ole, paljonko tietyllä alueella kanahaukkoja pesii, vaan kuinka paljon kanahaukkoja alueella ylipäänsä on.

Kanahaukan pesintä Helsingin uimastadikalla oli melkoinen sokki meikäläisellekin. Tosin kauan olen tiennyt että siinä on reviiri. Uskoin sen kuitenkin pysyvän autiona vielä seuraavat tuhat vuotta. Mutta miksikäs ei. Siellä on metsä ja siellä on ravintoa.

Pesiäkseen kanahaukka tarvitsee ravintoa, pesämetsän ja pesän. Pesällä ei ole vähäisin merkitys.  Pesän rakentamiseen riittää oksasykerö oikealla korkeudella, tai petoharrastajan kiinnittämät pari kapulaa poikittain. Kysymys ei ole pelkästään siitä. Kanahaukka näyttää mieluummin valitsevan metsän, jossa jo on pesä. Mitä isompi, komeampi, koristellumpi, sen parempi. Sillä on tietty ”trapping effect”. Ilmeisesti iso risupesä puussa kielii kanahaukalle hyvästä ja turvallisesta pesämetsästä, jota kannattaa puolustaa ja joka kannattaa valita muiden vaihtoehtojen joukosta.
Suonäkymä pesäalustalta

Hyvä pesäalusta, tukeva pohja, poikkituet, paksu kerros havuja, parisataa litraa seinäsammalta. 2 havuseppelettä. Sille voi antaa 35 vuoden takuun. Eli huomattavasti pitemmän kuin vanhan metsän odotettavissa oleva elinikä ennen päätehakkuuta. Älkää mitään kunttaa pesäalustalle nostako! Se kompostoituu kolmessa vuodessa niin kuin pesimätön luonnonpesäkin. Täälläpäin, jos alusta pysyy pesimättömänä, mitä hyvin harvoin tapahtuu, siellä vihertää seinäsammal ja kukkii puolukka! Se on elävä kokonaisuus. Se pitää itse itsensä elossa.

Pesäalustat lisäävät pesivien kanahaukkojen määrää. Kynnys pesinnän aloittamiseen on matalampi heikkoina ravintokeväinä, mikäli pesämetsästä löytyy hyvä pesintävalmis tekopesä. Vastaavasti ns. välipesijöiden määrä kasvaa.

Pesäalustalla, pesämetsän hakkuun jälkeen, pari yritetään saada pysymään alueella, ainakin vielä muutama vuosi. Pesäalustalla pari voidaan saada pesimään reviirillä, jolla pesimistä ei enää vuosiin todettu. Mieleen tulee tapaus viime keväältä. Kanahaukan pesämetsä hakattiin maaliskuussa. Lähimetsään tehtiin pesäalusta huhtikuun lopulla. Jo kahden viikon päästä kanahaukan todettiin hautovan alustalla.

Vuosikymmeniä petolintuja ja tekopesän rakentelua harrastaneilla varmasti on erinomainen näkemys sopivasta pesäpaikasta. Subjektiiviset asiatkin tietysti vaikuttavat. Saatetaan valita tämä metsä tekopesän rakennuspaikaksi, koska se on lähempänä metsäautotietä. Voidaan valita tämä puu, koska siihen pääsee kiipeämään helpommin.

Mikä merkitys pesimismenestykselle on, sijaitseeko pesä tässä puussa vai tuossa viereisessä. Ei varmasti yhtään mitään.  Haukka lopullisen valinnan tekee. Eikä välttämättä oikeaa. Vaikka vieressä on hyvä pesäalusta, se voi itsepintaisesti joka vuosi yrittää rakentaa vanhaan paikkaan, josta se aina putoaa.
Lähinnä kotkien käytössä ollut pesäalusta

Ajavatko pesäalustat kanahaukan ekologiseen umpikujaan, kuten tutkimuksessa vihjaillaan. Jo kysymyksen asettelu on melko kaukaa haettu.

 ”Ecological Trap”- efektillä tarkoitetaan nopeaa ympäristömuutosta (ihmisen toimesta), joka aiheuttaa erikoistuneelle lajille sopeutumisongelman. Tällaisia voisivat tai ovat voineet olla:
Nopea peltoluonnon muutos 50-luvulta, johon erikoistuneet peltolintulajit eivät pystyneet sopeutumaan.
Nopea metsäluonnon muutos 60-luvulta, johon erikoistuneet lajit eivät pystyneet sopeutumaan.
Tintti opetetaan syömään takapihalla outoa ruokaa, eikä se enää kykene hankkimaan ravintoa muualta.
Amerikan tasankointiaanit opetettiin asumaan reservaatissa ja juomaan viinaa. Varmuuden vuoksi heidän alkuperäinen ravinto ja elämäntapa, eli biisonit, hävitettiin lähes sukupuuttoon.

Tekopesien rakentajien työ ei välttämättä ole täysin pyyteetöntä. Ehkä he haluavat vain mahdollisimman paljon kanahaukkoja juuri omalle alueelleen. Ehkä he vain haluavat väsätä siitä jonkin tutkimuksen tai ehkä he vain eivät saa mielestään sitä muistoa, kun 6-vuotiaana eka kerran saivat pitää kanahaukan poikasta sylissään.

3000 vuotta sitten jää ja vesi väistyi näiltä tanterilta. Kanahaukat tulivat ja jakoivat maat keskenään, eikä siihen sen jälkeen ole tarvinnut palata. 

Hitaasti maisemat kuusettuivat. Kanahaukat huomasivat, että niissä on hyvä pesiä, ja niissä ne yrittävät pesiä vieläkin.

Tekopesät eivät kanahaukkaa pelasta. Eivätkä sitä pelasta tutkimukset. Kanahaukka tekee sen itse.

Kanahaukka on tehty kestämään. Se on spesialisti mutta myös opportunisti. Huhut kanahaukan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Luulenpa, että kanahaukka saalistelee näillä saloilla vielä pitkään senkin jälkeen kun Helsingin yliopisto on lakannut sitä tutkimasta.



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kanahaukan pesintäaktiivisuuden alueellinen vaihtelu




Kanahaukan pesintäaktiivisuuden vaihtelua selvitettiin tutkimusalueen pääkunnissa vuosina 2000-2015. Yhdessä kunnassa, koko tarkastelujaksolla, tarkistettuja reviireitä oli keskimäärin 9 kpl (Vaihtelu: 6-16 kpl). Muuttujana oli asuttujen reviirien määrä tarkastetuista. Muuttujasta muodostettiin indeksi vähentämällä suhde asuttu/tarkastettu(%) vuoden keskiarvosta ja lisäämällä 100.

Havaittiin yleisesti, että pääkunnissa vaihtelu tapahtuu jossain määrin eriaikaisesti. Vuoden 2010 kadon alueet tunsivat samalla tavalla. Huomio kiinnittyi varsinkin vuosien 2014-2015 parempaan aktiivisuusprosenttiin Merikarvialla ja Siikaisissa. Tiedetään, että pesien etsintäaktiviteetti ei ollut millään tavalla fokusoitunut tuolle alueelle. Pikemminkin päin vastoin. Saattaa olla ,että ravintotilanteessa oli eroja alueiden välillä (kanalinnut, vesimyyrä). Kuntarajat ovat tietysti melko keinotekoisia mietittäessä lajien runsaussuhteita. Satunnaisuutta tai muita selittäviä tekijöitä ei testattu. Tulokset on esitettu kaaviossa Diagram1.

The nesting activity of Goshawk (Accipiter gentilis) was analyzed in different regions inside the study area. Some  variation and different phases of cycle in between regions was observed. The results are shown in Diagram1.


Diagram1. Goshawk (Accipiter gentilis) nesting activity variation inside monitoring area years 2000-2015


tiistai 15. syyskuuta 2015

Kesän 2015 petolintukatsaus





Yleistä

Talvi oli melko lauha. Tammikuussa ei montaa alle -10-asteen päivää. Lunta alle 10 cm. Helmikuussa lunta 30 cm. Pakkasta yleensä vähemmän kuin -10-astetta. Maaliskuun alussa lumi hävinnyt takapihoilta eikä enää uutta tullut. 15.3 leskenlehti kukkii. Huhtikuu koleahko. Samoin kesäkuu ja heinäkuu. Juhannuksena +12-astetta. Sentään 4 astetta enemmän kuin viime vuonna. Kesäkuun lopulla pari tämän kesän ainoaa hellepäivää. Sitten tuli sadekuuro, joka kesti koko heinäkuun.


Jos jotain viime kesästä muistaa niin kehrääjien kohtaamiset. Jos jätetään muutamat auton valoja pelästyneet laskuista, mieleeni ei tule kehrääjähavaintoa kuin 80-luvulta. Vaikka olen nämä samat kävelyt kävellyt, en ole kehrääjä tavannut sen jälkeen. Mutta tänä vuonna lähti 2 jaloista aivan normaalin oloisilta hakkuuaukoilta. Joko niitä oli todella paljon tai sitten oli vain jumalattoman hyvä tuuri reitinvalinnassa.

Jos oikein vanhoja muistellaan, pitää mainita peltosirkku, joka vielä pikkupoikana oli varma kevään merkki. Se tuli aina toukokuun alussa kotikylälle, yhtä varmasti kuin kevätflunssa. 90-luvun lopulla merkintä katosi havaintovihosta, enkä nyt muista olenko sen jälkeen peltosirkkua kuullut.

Edelleen samaa teemaa jatkaakseni, pohjansirkku ilmestyi 70-luvulla uutena lajina kotikulmilleni. Oli melko yleinen vielä 80-luvulla. On sittemmin vähentynyt. Esim. tältä vuodelta minulla ei yhtään havaintoa.

Mutta kottarainen hävisi jo 70-luvun alussa ja se tapahtui aivan yhtäkkiä. Muistan että meidänkin pihassa, joka siis oli aivan mettässä, pesi varmaa kymmenkunta paria. Isot poikueet pesässä. Sitten tapahtui jotakin. Varoitus-ja levottomuusääniä. Emot häipyivät. Jättivät poikaset pönttöihin kuolemaan. Eivätkä palanneet enää seuraavana keväänä. Eivätkä koskaan sen jälkeen.

Pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:

1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana 

2. On pesä puussa

3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista  puolustanut.


Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Uusien hiiri- ja mehiläishaukkareviirien etsimiseen ei suoranaisesti käytetty aikaa. Tutkittiin vain vanhat ja eteen sattuneet tapaukset. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa n. 35% viimevuotista vähemmän.

Ravintotilanteesta 

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 7 kukkoa. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.
Metsonaaraita näkyi toukokuussa selvästi viime vuotta runsaammin. Poikuehavaintoja ei ollut

Teerinaaraita havaittiin toukokuisessa laskennassa jonkin verran viime vuotta vähemmän.
Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2015
Tyypillistä metson soidinrämettä

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi saatiin 2.69/km2. Tiheyden laskentaa muutettu aikaisemmasta. Kesäkuun tuloksia ei ole käytetty, koska satunnaisvaihtelu liian suurta. Esim. viime vuonna pyyn havaittavuus kesäkuussa oli samaa luokkaa kuin toukokuussa, vaikka se normaalisti on hyvin pieni. Ilmeisesti juhannuksen kylmä jakso 2014 keskeytti monen naaraan haudonnan. Menetelmästä tarkemmin muualla tässä blogissa.
Indeksin valossa parimäärät putosivat n. 20%. Kesä ei ollut pyylle kovin otollinen. Kesä-heinäkuussa taisi olla 1 hellepäivä. Myös RKTL:n heinä-elokuun vaihteen kolmiolaskentojen mukaan metsäkanalintujen tiheydet olivat laskeneet keskimääräisestä parikymmentä prosenttia Satakunnassa. Kolmiolaskenta kertoo tilanteesta pesimäkauden jälkeen. Omat laskentani on suoritettu pääosin keväällä ja alkukesästä. RKTL kertoo yks/km2, jossa esim. poikueen kaikki yksilöt mukana. Minä lasken parimääriä (Yksi pari= 1 yks. tai 2 yks. tai poikue). Kun otetaan huomioon kolmiolaskennan keskimääräinen poikasosuus ja poikuekoko ja jos oletetaan, että muista havainnoista kolmiolaskennassa 2/3 koski yksittäisiä lintuja, päästään tiheyteen 3.23 paria/km2.


Kaaviossa 1.2 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008-2015. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.


Kaavio 1.2 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2008–2015
Jäniksiä havaittiin normaaliin tapaan. Oravia näytti olevan vähänlaisesti.

Jyrsijät. Myyriä ei ollut vielä tänäkään vuonna. Metsämyyrien kanta oli kuitenkin selvästi nousussa. Jos talvi on suotuisa, huippu nähdään ensi keväänä. Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistoloukutukset metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 163 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha. Vesimyyriä ei laskettu, mutta keväisistä merkeistä päätellen vesimyyrien kanta Pohjois-Satakunnassa oli paikoin erittäin runsas. Ainakin Siikaisissa. Ilmeisesti myös Karviassa ja Merikarvialla. Vesimyyrää esiintyy normaalistikin vain paikoittain, lähinnä vesistöjen, kuten jokien ja laskuojien läheisyydessä ja niitä on periaatteessa aina jossain. Peltomyyrät nousevat metsäbiotoopeille vasta kannan ollessa runsas.

Loukut odottamassa pyyntiin laittoa


Vesimyyriä oli paikoin runsaasti


Ampiaiset. Näytti kesällä heikolta. Ilmeisesti sään koleus esti pesien kehittymisen. Rakennuksissa pesiviä lajeja en ole tavannut vuosiin, maapesiä vain muutamia.
 

Kanahaukka

Kannat tiheimmät Siikaisissa ja Merikarvialla. Ei huano, mutta ei mitään huippuvuoden tunnelmaa. Myyrien vähäisyys saattoi vaikuttaa kanahaukkaankin.

Merikarvialla reviirillä vanha pesäpuu pystyyn kuollut ja keloutunut. Vieressä uusi pesäalusta. Vaistosin naaraan metsässä. Kuulin sen katkaisevan oksan. Odotin lähistöllä, mihin pesään risu kannetaan. Juu, siihen keloon se vain tuli itsepäisesti risunsa kanssa.

Karviassa yksi poikanen pudonnut pesästä mahd. n. viikon ikäisenä. Se oli tarkastettaessa n. 3.5-viikkoinen ja sateista ja ketuista huolimatta täysissä ruumiin voimissa. Emo oli rakentanut sille kuusenhavuista pesää maahan, pesäpuun juurelle. Myös ruokaa oli yllin kyllin ympärillä.

Pudonnut poikanen, jolle emo rakentanut pesän maahan

Sokeakin kana löytää jyvän, kun aikansa nokkii. Laviassa löysin metsästä kanahaukan rikkoutuneen munankuoren. Pesää tai mitään muuta käryä kanahaukasta siinä metsässä ei ollut.


Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994-2015

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 81. Asutuiksi todettiin 46 kpl. Näistä munittuja 39 pesää.

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 22 kpl, joista 3 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 117.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 13 pesää oli männyssä, 7 koivussa, 8 haavassa, 1 tervalepässä ja 252 kuusessa. Kanahaukoista 59% pesi tänä vuonna pesäalustoilla.
Vastakuoriutuneita kanahaukan poikasia

Päätutkimusalueella löydettyjä pesiä voidaan pitää otoksena alueen laskennallisesta kokonaispesimäkannasta. Päätutkimusalueen pesivien parien kokonaismäärä ja tiheys metsäpinta-alalla on esitetty taulukossa 2. Menetelmä esitelty tarkemmin muualla tässä blogissa.

Taulukko 2. Kanahaukan pesimäkannan kokonaistiheys kunnittain 2015

Voidaan ajatella, että rajatulla alueella voi esiintyä vain tietty parimäärä kanahaukkoja, joka vastaa tiettyä maksimimäärä reviireitä. Osalla pesitään melko säännöllisesti, osalla ei ole pesitty koskaan tai vain kerran viimeisen 20. vuoden aikana tai viimeksi 60-luvulla. Heikoilta reviireiltä haukka siirtyy pesimään elinkelpoisille reviireille silloin, kun paikka vapautuu. Reviirin elinkelpoisuuden lisäksi pesintään vaikuttaa tietty territoriaalinen paine aktiivisisten reviirien suunnalta, joka oletettavasti hyvinä ravintovuosina on heikompi. Todennäköisesti ns. passiivisia lokuksia miehittävien haukkojen määrä vaihtelee enemmän kuin aktiivisten, mutta tästä on niukasti tutkimuksellista näyttöä. Yleensä ollaan vain kiinnostuneita pesivien parien määrästä eikä siitä, kuinka paljon haukkoja esiintyy tiettynä vuonna tietyllä alueella. Esim. tänä vuonna löydettiin 39 aktiivista pesää. Kun siihen lisätään löytymättä jääneet (pääkunnissa), päästään 68:een. Mutta todellinen parimäärä alueella (pääkunnissa) saattoi olla 136 paria (taulukko 3.))


Taulukossa 3. on esitetty laskennallinen reviirilokusten kokonaismäärä tutkimusalueen pääkunnissa. Asiasta tarkemmin muualla tässä blogissa.

Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät paikoin vesimyyrien turvin. Hiirihaukkoja näkyi tavallista enemmän Karviassa, jossa havaitsin muutaman onnistuneen saalistuksenkin.

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 19 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 7 pesää. 

                     

Mehiläishaukka


9 pesäpaikkaa tarkistettiin. Poikaspesä löytyi Porista ja Pomarkusta. Noormarkussa olen hakenut yhtä pesää nyt 32 vuotta. Ei ole vielä löytynyt, mutta ehkä jonain vuonna.

Varpushaukka

Ei yhtään pesähavaintoa. Muitakin havaintoja vähänlaisesti.

Maakotka

Ei pesähavaintoja tältä vuodelta.

Merikotka

Kolmesta tarkastetusta reviiristä yhdellä asumisen merkkejä.

Pöllöt

3 viirua ja 1 lapinpöllö risupesissä