torstai 4. huhtikuuta 2024

Haapakeidas vielä pakkasen kourissa

 




Metsässä lunta vielä saappaan mitta. Ainakin jos lähdetään Porista pohjoiseen. Hyvä hankikanto tietysti helpottaa kulkemista.

Klo 07:00 tulen Katselmalle. Pidemmälle tietä ei autolla pääse. Pakkasta on 9-astetta. Hanget on hyvin jäässä. Kulku on melko helppoa. Metsäisimmissä kohdissa lumet melko hyvin sulaneet. Suon reunan valtaojat täydessä vesilastissa. Ylityspaikat löytyy silti.

Reunan männikössä muutamia hömötiaisen ääniä. Talitinttikin ääntelee jossain. Yhdessä paikassa vähän metson ulostepötköjä. Lumi rouskuu askelten alla. Varmasti en pääse suolle salaa, kenenkään kuulematta.


Aurinko on jo ehtinyt Kuivasalon päälle. Suon kermit ovat lumettomat. Allikot vielä paksun hopeisen jään peitossa. Käveleminen niillä pystyssä pysyen vaatii tarkkuutta. Mitään jälkiä suolla mahdoton havaita. Jos suolla on susia juossutkin, näkyvissä ei enää ole kynnen raapaisuakaan. 

On lähes tyyntä. Kuivalahden päästä ja pohjoisesta vaisua teerten pulinaa.

Sääksen pesä on kestänyt hyvin talven tuiskut näreen latvassa. Asukkaita ei näy. Ei näy myöskään merkkejä viimevuoden pesinnästä.



Kierrän suon keskustaan. Joutsen pari makailee jäällä odotellen tutun allikon vapautumista jäästä. Ne nousevat jaloilleen ja juttelevat hiljaa keskenään minut nähdessään. Kierrän ne turvallisen matkan päästä.

Muutto on pakkasaamuna vaisua. Noin parinkymmenen pulmusen parvi näkyy pohjoisessa kiirehtimässä koilliseen matalalla lentäen. Yksinäinen hemppo muuttaa kohta samaan suuntaan. Viiden variksen harva muuttoparvi seuraa perässä.


Vietän hetken suon keskustassa kuunnellen. Yksinäinen kurki tulee vielä ääneen. Karpaloita näyttää sille jääneenkin viime syksyltä. Jätän suon odottamaan lämpimämpiä tuulia ja käännyn paluumatkalle.